Stundarsin museotuvissa, varastossa ja arkistossa on yli 10 000 esinettä. Esineet ovat pääosin peräisin vuosilta 1870–1920 ja ne jaetaan erilaisiin kokoelmiin. Esimerkiksi Kirjapainomuseon sisustus on oma kokoelmansa. Myös kaikki Stundarsin tekstiilit yhdessä muodostavat kokoelman. Stundarsin kaltaisessa ulkomuseossa rakennuksetkin ovat arvokkaita museoesineitä ja alueen 72 rakennusta ovat yksi kokoelma.
Jos esineet osasivat puhua Topp
”Stundarsissa kerrottaisiin monet monituiset mielenkiintoiset tarinat. Mutta ne seisovat mykkinä ja pyytävät meitä ottamaan itse selvää niiden kertomuksista. Siinä astuvat kuvaan Stundarsin esinetutkijat ja museopedagogit. He pyrkivät työssään jatkuvasti auttamaan vanhoja esineitä alkuun, saamaan ne puhumaan samalla, kun he haluavat antaa meille kävijöille kuuntelemisen taitoa.
Useimmat Stundarsin esineistä ovat olleet käytössä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kaudella 1870-1920. Ne voivat olla alkujaan peräisin aiemmalta vuosiluvulta, mutta ovat olleet aktiivisessa käytössä yllä mainittuna kautena. Näytteillä olevien esineiden tarkoituksena on kuvata meille 1800-luvun lopun kyläyhteisöä eri yhteiskuntaluokkien, ammatteineen ja kiinnostuksen kohteineen. 1970-luvulla Stundarsia rakennettaessa monet museoesineet ja ympäristöt olivat kävijöille hyvinkin tuttuja. Vielä nykyäänkin Stundars saattaa tuntua aivan kotoisalta ja tutulta vanhan tädin tai sedän silmin. Heille esineiden tunnistaminen on sen sijaan tärkeä osa elämystä. Se mikä vanhemmalle väelle on nostalgista ja tuttua, on sitä vastoin monille nykyajan nuorille lähes eksoottista. Sen vuoksi henkilökunnan on jatkuvasti muistettava, että jos nykypäivän nuorten halutaan kiinnostuvan museosta ja niistä tarinoista, joita henkilökunta haluaa heille välittää, lähestymistavan on oltava erilainen. Esineiden näyttämisen lisäksi on kerrottava tarinoita, synnytettävä tunteita ja herätettävä uteliaisuutta.
Stundarsin runsaan 10 000 esineiden luettelointi on tässä työssä tärkeää. Esineestä haetaan luetteloinnissa mahdollisimman paljon tietoa. Mistä se tulee? Kuka sen on lahjoittanut? Mitä kertomuksia kyseiseen esineeseen voidaan liittää? Ikä, käyttö, nimitys, ulkomuoto? Kaikki tiedot kootaan tietokantaan, ja tavoitteena on, että Stundarsin kulttuuriperintö olisi paitsi meidän kävijöiden myös kenen tahansa saatavilla riippumatta siitä, missäpäin maailmaa hän on. Ja niin osaaminen siirtyy sukupolvelta toiselle.
Niin Stundarsin esineillä on onni matkassaan. Niillä on joku, joka välittää ja antaa niille äänen. Ne saavat olla näytteillä katseltavina ja ihailtavina luomassa muistoja.”
Teksti: Maria Österåker kirjassa Stundars vuodelta 2013
Stundarsin kokoelmia hoidetaan tehtyjen, kansallisten ja kansainvälisten, ohjeiden mukaan ja jotka on päätetty Stundarsin hallituksessa 2019. Kokoelmat dokumentoidaan nykyään digitaaliseen MuseumPlus kokoelmatoimintakertomussysteemiin.
Jos huomaat Stundarsin esineessä pieniä numeroita joko kirjoitettuna tai maalattuna, tarkoittaa se sitä, että esine kuuluu museokokoelmiin. Silloin siihen ei tule koskea. Rekvisiitta-ja jäljennösesineet on useimmiten merkitty kirjaimella R ja numerolla ja näitä henkilökunta voi käyttää yhdessä vierailijoiden kanssa.
Stundarsin museokylässä on lähes täydellinen, ruotsinkielisen Pohjanmaan tyyppinen, talonpoikaistalo. Lähellä rannikkoa olevalle talolle oli ominaista mm. rakennusten punainen väri. Inspiraatio tuli pohjoisruotsalaisesta kulttuurista ja väri yleistyi Pohjanmaalla 1800-luvun lopulla. Stundarsissa olemme valinneet ”Italian punainen”-pigmentin. Pihapiiriin kuuluu kaikki ne rakennukset, jotka tapasivat kuulua keskikokoiseen taloon, myös rakennukset, jotka olivat kauempana taloryhmästä, kuten mylly, aitat, riihi ja sepän paja.
Päärakennuksessa, perinteinen paritupa Sulvalta, on täydellinen, 1800-luvun, sisustus. Tupa on sisustettu pyhäasuun rasumattoineen ja pedattuine sänkyineen. Tuvan sisustus on perinteinen, ruokapöytä viistosti avointa kulmatakkaa vastapäätä ja kaksi kerrossänkyä huoneen molemmissa nurkissa. Syytinkikamarissa (porstuakamari) on hienommat huonekalut sekä sukukalleuksia, kuten perheraamattu.
Kun talo siirrettiin Stundarsiin, sisustettiin oikealla oleva etutupa hollituvaksi.Sellaisia oli joka kylässä niillä talonpojilla, jotka vuorollaan olivat valmiudessa kuskata matkalaisia, ennen kaikkea kruunun/tsaarin, virkamiehiä. Nykyään etutupaa käytetään tilana, jossa vierailijat saavat kokeilla vanhan ajan tekstiilikäsitöitä (kangaspuut, karstat, vyyhdinpuu, polkuompelukone jne). Ullakkokerros ei valitettavasti ole vierailijoiden käytössä ja siellä on toistaiseksi Stundarsin tekstiiliarkisto ja herkempien, museaalisten esineiden säilytys.
Museoesinekokoelma pitäjänmakasiinissa, joka sijaitsee aivan Stundarsin ulkoilmamuseon läheisyydessä, on hieno täydennys museoalueen talonpoikaistalolle. Täällä näkee useimmat talon käyttöesineet.
Suomessa on paljon museoita ja tavallisin museotyyppi on paikallishistorian museo nimenomaan vanhassa lainamakasiinissa, kutsuttu myös pitäjänmakasiiniksi tai viljamakasiiniksi. Näitä rakennuksia käytettiin ennen viljan yhteissäilytykseen ja pitäjän asukkaat voivat lainata täältä viljaa huonon sadon- tai kriisiaikoina. Stundars hoitaa kahta pitäjänmakasiinia, yksi Sulvalla ja toinen Vanhassa Vaasassa.
Sulvan pitäjänmakasiinissa säilytetään ensimmäiset museoesineet, jotka Stundarsin perustaja Gunnar Rosenholm keräsi jo vuonna 1938. Ajan myötä hän ja muut Stundars-entusiastit keräsivät hienon käyttöesinekokoelman. Esineet, joita rahvas käytti pohjalaisella maaseudulla ennen teollistumisen aikaa. Makasiini on avoinna useita kertoja sesongin aikana ja silloin on opas paikalla kertomassa kokoelmasta.
1860-luvulta lähtien maalaiskauppoja perustettiin joka puolelle suomalaista maaseutua – joka kylässä voi olla useitakin pieniä kauppoja. Joskus kauppaa käytiin omassa rakennuksessa, joskus kaupiaan asuintalon jossakin huoneessa. Silloin kauppias voi pitää kauppaa auki aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, seitsemänä päivänä viikossa, vuoden ympäri.
Stundarsin maalaiskaupassa on tuotteita, joita oli myynnissä pohjalaisen maaseudun kaupoissa alkaen 1870 ja joissakin tapauksissa aina 1940-luvulle asti. Sota-aikaisia tavaroita on esillä omalla hyllyllään. Tavallisia tuotteita maalaiskaupassa olivat: tupakka, olut, viina, kahvi, mausteet, suola, posliini, lasi, kankaat ja rautatavarat. Kun Stundars-entusiastit 1970- ja 1980-luvulla kesäsivät museoesineitä kauppaan, he keskittyivät seudun lopetettujen maalaiskauppojen irtaimistoihin ja lähialueen tehtaiden tuotteisiin, kuten Vaasan Höyrymylly, Oravais klädesfabrik (Oravainen) ja Strengbergin tupakkatehdas Pietarsaaressa. He lisäsivät myös käsityötuotteita, kuten nahkasaappaita, koska maalaiskauppiaat vaihtoivat usein tavaroita käsityöläisten kanssa.
Samaan rakennukseen on lisäksi sisustettu postikonttori, aivan kuten pohjalaisella maaseudulla usein oli. Täällä on myös Långåminnen ensimmäinen puhelin ja keskus, mistä puhelut yhdistettiin – Sulva sai puhelinlinjat vasta vuonna 1920. Kauppiaan asuntoon kuuluu hienompi sali ja keittiö. Nämä huoneet ovat uudenaikaisempia kuin talonpoikaistalon sisustus, on mm öljylamppu katossa, emaliesineitä, tiskipenkki, valurautahella ja peltiuuni ja osaltaan se esittelee hieman korkeampaa yhteiskuntaluokkaa. Sähköt saatiin Sulvalle vuonna 1920, tämä näkyy pölynimurista, jonka maalaiskauppias tilasi USA:sta.
Stundarsin kyläkoulu on sisustettu lasten kouluksi, missä lapset oppivat lukemaan 1890-luvulla. Suurin osa irtaimistosta tulee Wasa Primärskolasta, neliluokkainen valmistava yksityiskoulu Vaasassa. Koulu toimi vuosina 1894-1929. Esineet tulevat luultavasti vielä vanhemmasta koulusta, jonka irtaimiston Primärskolan opettajattaret saivat jossain vaiheessa. Samaten katossa oleva öljylamppu tullee vanhemmasta koulusta, koska Vaasa sai sähköt 1800-luvun lopulla. Kamarissa asui opettaja Johan Fredrik Thorèn Sulvalta. Hän oli opettajana Sepänkylässä vuosina 1862-1890.
Keltavalimo kokoelmineen on aika harvinainen Suomessa ja se on hyvin dokumentoitu mm filosofian maisteri Irja Sahlbergin toimesta jo vuonna 1932! Nimitys keltavalimo (gelbgjuteriet) tulee saksan sanasta Gelbgiesser, ts keltaisen metallin valaja. Kupari legeerattuna sinkkiin, siitä tulee messinkiä, joka on keltaista väriltään. Messinkiä kutsutaan myös talonpojan kullaksi.
Erik Häggqvist ́n perillinen myi keltavalimon vuonna 1974 Stundarsiin. Hän oli itse rakentanut työpajan Sundomiin vuonna 1850. Erik Häggqvist oli hyvin taitava ja palkittu, itseoppinut kelloseppä, keltavalaja, kupariseppä, seppä ja maalari. Häggqvistin asuintalo on nykyään kunnostettuna Sundomin kotiseutumuseossa.
Hemmerin talo on tunnetun kirjailijan ja runoilijan Jarl Hemmerin lapsuuden kotitalo ja se siirrettiin Vaasasta Stundarsiin. Hemmerin kokoelmiin kuuluu muistohuoneen huonekalut ja kirjat, jotka Hemmerin perhe on lahjoittanut. Lisäksi Jarl Hemmerille kuulunut kokoelma dokumentteja ja asiakirjoja. Muistohuoneessa on kerättynä suurin osa hänen kirjallisesta tuotannostaan. Jarl Hemmerin muotokuvan on maalannut Anna Snellman vuonna 1933.
Täällä voit lukea lisää Jarl Hemmeristä ja Hemmerin kokoelmasta.
Hemmerin talossa on myös musiikki-instrumenttikokoelma. Myös tällä kokoelmalla on alkunsa opettaja Gunnar Rosenholmin visiosta, jolloin hän perusti musiikkimuseon Sulvan kouluun 1966. Musiikinopettaja Bjarne Berg keräsi vanhoja instrumentteja, jotka olivat olleet Sulvan musiikkikoulun omistuksessa, sekä instrumentteja, jotka hän ja Erik Geber saivat lahjoituksina kiertäessään ympäri
Pohjanmaata dokumentoimassa seudun kansanmusiikkia. Kokoelmassa ovat parhaiten esillä psalmodika ja kantele, mutta ruotsinkielisen Pohjanmaan perinteistä kansanmusiikkia soitettiin myös viululla ja haitarilla. Instrumenttikokoelma siirrettiin Stundarsiin vuonna 2008.
Vaasa Ravintolat ja ravintoloitsija Saku Railio harjoittaa Ravintola Hemmerin toimintaa vuodesta 2006 lähtien. Tilausravintola toimii Hemmerin talossa.
Vuonna 1981 Vasabladerin 125-vuotisjuhlan yhteydessä lahjoitettiin Stundarsille Vasabladetin vanhan painon irtaimisto, talo ja rahalahja. Kirjapaino kuvastaa lehti- ja kirjapainomiljöötä 1880-luvulta, siellä on toimitus, latomo ja paino. Kirjapainon vanhin kone on käsipaino 1840-luvulta. Samalla se on Suomen vanhin säilynyt käsipaino. Yhdessä huoneessa on lisäksi kirjapaino- ja kirjansitomotyökaluja. Suurin osa esineistä tulee Vasabladetin vanhasta painosta Hietasaarenkadun ja Kirkkopuistikon kulmasta. Yläkerrassa on modernimpia koneita ja laitteita päivälehtien tekemiseen.
Stundarsin tekstiilikokoelma on suhteellisen pieni ja käsittää lähinnä käyttö- ja vuodevaatetekstiilejä, jotka sisältyvät museotupien sisustukseen. Vuonna 2022 Stundars sai Ninni Back ́lta hienon vuodevaatetekstiililahjoituksen, joka mahdollistaa oman näyttelyn Savenvalajan tupaan kesällä 2023. Lisäksi naisten käyttövaatteita eri aikakausilta ja yhteiskuntaluokista. Niitä esitellään lähinnä koululaisille historiallisen muotinäytöksen muodossa. Stundarsissa on paljon erikokoisia vaatteita, oppaat ja käsityöläiset käyttävät niitä rekvisiittana sekä museopedagogissa ohjelmissa.
Kultturikeskus keräsi vuosikymmenten ajan monia taiteilijoita Stundarsiin ja vuosittain järjestetään yhä taidenäyttelyitä ja kansainvälistä taiteilijavaihtoa. Osa töistä on joko tehty tai asetettu näytteille täällä ja taiteilijat ovat lahjoittaneet niitä Stundarsille ja ne ovat Stundarsin taidekokoelman perusta. Osan niistä voivat vierailijat nähdä Stundarsin yleisissä tiloissa.