Museo on avoinna sopimuksen mukaan
Search
Close this search box.
Meny

Markkinat

Ilmassa on syksyn tuntua. Kirkkaanpunaiset pihlajanmarjatertut saavat oksat taipumaan, ruohikko pysyy kosteana pitkään ja muuttolintuparvet halkovat taivasta. Stundarsissa on kuumeista työn tohinaa. Markkinakojuja pystytetään, autoja ohjataan pysäköintipaikoille, hillopossuja paistetaan, klimppisoppaa keitetään ja puhallinorkesteri vetää henkeä ennen marssitahteja. Stundarsissa on Syysmarkkinat. Uteliaina kojujen väliä vaeltavat kävijät tallaavat ruohomattoon polkuja. Grillimakkaran ja syksyn tuoksut sekoittuvat torvimusiikkiin ja ihmisten puheen sorinaan, kun korut, villasukat, matot, saappaat ja käsityöt tutkitaan juurta jaksaen. Lähivihannekset, kotona leivottu leipä, kala nekku ja monet muut herkut löytävät tiensä kävijöiden koreihin ja vatsoihin.

Yhtäkkiä kaikki pysähtyy. Traktoreiden moottorit ottavat kierroksia vähän matkan päässä ja pian ne ovat täällä. Veteraanitraktorit. Ne saapuvat syksyn kaikissa väreissä ja kuljettajat nostavat kätensä tervehdykseen ilo ja ylpeys silmistä loistaen. Näytösajon taustalla on monien tuntien työ. Yksi toisensa jälkeen ne pysähtyvät riviin Stundarsin harmaiden ulkorakennusten väliin, ja nyt puolestaan pikkutyttöjen ja -poikien silmät loistavat. Mikä riemu kun napero saa itse kiivetä traktoriin, vääntää rattia ja pärisyttää ensin varovasti huuliaan mutta sitten unohtaa ympäristön ja antaa mielikuvituksen viedä kyntämättömille pelloille ja muhkuraisille metsäteille.

Stundarsin Syys- ja Joulumarkkinoille käy vuosittain tuhansia ihmisiä ja samoin paistetaan tuhansia hillopossuja. Monille joulu alkaa siitä, kun tuntee nenässään Joulumarkkinoiden glögin, kuusenhavujen ja joulumakkaran tuoksut, kun pakkanen nipistää poskia ja varpaita ja kun joululahjoja suunnitellaan ja ostetaan monista markkinakojuista. Stundarsin ensimmäiset Joulumarkkinat järjestettiin jo v. 1973 ja vuosien saatossa sukupolvet ovat ehtineet vaihtua – toinen ja kolmas ja ehkäpä neljäskin sukupolvi käy jo Stundarsin joulumarkkinoilla. Monilla meistä on muistoja Stundarsin joulumarkkinoilta; vanhasta Maalaispuodista ostettu polkkapossutötterö, keikkuva ajelu suloisella ponilla, joka uskollisesti köpötteli kulunutta polkua kierros kierroksen jälkeen, vauhdikas piirileikki Hemmerin talon ullakolla, jossa jotenkin uskalsi pitää vierasta tätiä kädestä tai lämmin, isän tarjoama hillopossu, kun sormenpäät olivat miltei tunnottomat kylmyydestä. Stundars edustaa monille meistä kävijöistä lapsuudenmuistoja, joita mielellämme puolestamme tarjoamme omille lapsillemme.

Teksti: Maria Österåker kirjassa Stundars vuodelta 2013

Tietoa markkinamyyjille