Opastetut kiertokäynnit

Ketkä asuivat näissä harmaissa, pienissä tuvissa, jotka ovat kuin siroteltuna metsänreunaan kuin suuri meren aalto? Minkälaista köyhien käsityöläisten, torpparien ja mäkitupalaisten elämä oli vielä satakunta vuotta sitten? Kulttuurit ja kansakunnat haluavat tavallisesti näyttää  mahtavimmat rakennuksensa, kauneimmat taideteoksensa ja kalleimmat esineensä museossa. Mutta Stundarsissa olemme ylpeitä, kun voimme esitellä sen sijaan täydellisen vastakohdan.  Haluamme kertoa historiaa vaivaisista, taksvärkkiläisistä, ompelijoista ja parantajaeukoista, jotka elivät yhteiskunnan alimmilla askelmilla Pohjanmaalla. Tule kuuntelemaan nälästä, kovasta työstä, sairauksista ja niukkuudesta – mutta myös rakkaudesta, tilaisuuksien ottamisesta ja vaikka paljasjaloin tanssimisesta valoisana kesäyönä.

”Olen nähnyt rakennukset, kuljeskellut niiden keskellä, mutta en tiennyt, että ihmiset tosiaan elivät tällä tavalla – eikä  kovinkaan kauan aikaa sitten!”

Vanhempi rouva

1800-luvun toisen puoliskon aikana alkoi suuri, lavea maailma tihkua talonpoikien elämään pohjalaisella maaseudulla. Eriskummallisuudet, kuten päivälehdet, mainokset, valmis näkkileipä ja tehdasvalmisteiset hevosenkengät levisivät kylän uudesta keskuspaikasta, maalaiskaupasta. Nykyaikaisuuden mukana seurasi uusia poliittisia ajatuksia, haaveet maastamuutosta, jopa ruokareseptit trendikästä Högfors-hellaa varten! Miltä mahtoi tuntua nähdä ensimmäinen auto, puhelin tai sähkölamppu Sulvalla vuonna 1920?  Seuraa mukanamme kehitystä perinteisestä talonpoikaistalosta kansakouluun, postikonttoriin, maalaiskauppaan ja lopulta kauppiaan rouvan moderniin keittiöön ja hienoon salonkiin.

Vuonna 1938 kylään tuli vastavalmistunut kansakoulunopetta Gunnar Rosenholm. Yksi hänen ensimmäisistä tehtävistään uusille oppilailleen oli kerätä vanhoja esineitä historiantunnille. Tästä oppitunnista tuli lähtölaukaus innokkaalle keräämiselle aina maanviljelytyökaluista kummitusjuttuihin. Pian Stundars innoitti väkeä puolikkaalta lääniä. Talo toisensa perään siirrettiin tänne ja alueesta tuli yksi Suomen suurimmista ulkoilmamuseoista – kaikki ”talkoovoimin”. Mikä innostus! Puhumattakaan täällä pidetyistä juhlista! Kalaasit seudun pisimpine pitopöytineen. Tai teatterit taustanaan kauniit museorakennukset! Sanopa vanhemman sukupolven pohjalainen, joka ei olisi kuullut niistä? Opastuksen kautta annamme osalle vierailijoistamme mahdollisuuden MUISTAA – ja toiselle osalle vierailijoista YLLÄTTYÄ! Tämä opastus on omistettu Stundarsille, sillä tänä vuotta vietämme 50 vuotisjuhlia! Hurraa! (Huom! Opastuksen aikana saat tietää, miksi olemme jo viettäneet 100 vuotisjuhlia …)

Kaikki lapset, kuulkaa tänne! Nouskaa ylös talonpoikaistalon makuupaikoilta, hierokaa unet silmistä ja istukaa pöytään syömään aamupuuroa, jonka emäntä on keittänyt avotakassa. Mutta varokaa istumasta isännän paikalle! Ja muistakaa nuolla lusikka – niin nimittäin tiskattiin ennen vanhaan! Sitten mennään ulos ja navettaan syöttämään eläimet, kannetaan vettä, tuodaan polttopuita sisään ja pudistetaan mattoja, aivan kuten lapset tekivät 150 vuotta sitten. Vasta, kun kaikki tehtävät on hoidettu, saa leikkiä!

Stundarsin museokylä on kuin mustavalkoinen valokuva kauan sitten olleista ajoista. Mutta jos tietää mitä johtolankoja tulisi seurata pohjalaisessa maisemassa, niin silloin ympäristö avautuu kuin vanha kartta ja voi nähdä jälkiä esi-isiemme töistä. Miksi istutettiin koivukujia ja oliko ikkunoiden määrällä merkitystä? Mitä kasveja on jäljellä siellä, missä aikoinaan oli monilapsinen torppa? Missä merenranta kulki 200 vuotta sitten, tai 500? Ja miksi vanhoissa pohjalaisissa kylissä on niin paljon kiviaitoja?  Stundars ja Sulvan kylä esimerkkeinä näytämme, kuinka vanhan kulttuurimaiseman voi nähdä kaleidoskoopin kautta modernissa infrasruktuurissa ja rakennustaiteessa. HUOM!  Opastus toimii parhaiten silloin, kun maa on vapaa lumesta.

”Vastaan tuli nostalgia”

Vanhempi herra

Unohtuu helposti, minkälaisia upeita käsitöitä naiset ennen tekivät, erityisesti siksi,että tekstiilien kuidut eivät vastusta ajan hammasta samalla tavalla kuin metalli ja puu. Mutta kun tutkii tarkemmin museotupien sänkyvaatteita, näkee, mikä erinomainen taito, värien käyttö ja tunne eri materiaaleihin naisilla oli. Nuoren naisen arvostus perustui morsiuskirstun sisältöön, ylpeänä esitellään kesäisin Tyttären aitassa. Suuri osa perheen elatuksesta voi tulla lampaan villasta tehdyistä vaatteista ja kankaista, pellavasta ja muista kasvikuiduista. Opastuksen aikana näemme tekstiilejä niin vahvoista arkivaatteista aina kauneimpiin värillisiin peitteisiin ja työvälineisiin kuten rukki, kangaspuut, ompelukehys ja vanutuslauta.

Entisajan koulutunnilla saat kokeilla laskemista helmitaulun avulla tai lukea ABC-kirjaa. Jos olet taitava, saat myös kirjoittaa oikealla mustekynällä. Muistithan, että opettajatar voi tarkistaa korvantaustasi – häiriköinnistä voi joutua häpeänurkkaan!

Tämän tunnin aikana ryhmä saa kokea aidon vuosisataa vanhan koulumiljöön. Lisäksi opettaja, siis opas, kertoo, kuinka kansakoulu oli merkittävä suomalaisten muuttuessa alikehittyneestä ja köyhästä kansasta yhdeksi maailman onnellisimmista, tasa-arvoisimmista maista.