Kauan ennen kuin kaikissa kunnissa oli lääkärin vastaanotto tai apteekki, kävivät kyläläiset parantajaeukon luona. Apua haettiin niin korvasärkyyn kuin reumatismiin. Parantajaeukko oli tavallisesti pienessä hökkelissä yksin elävä vanhempi nainen. Hän oli mukana sekä syntymän että kuoleman hetkellä. Hän saattoi toimia kätilönä synnytyksissä, mutta pesi myös ruumiita hautajaisia varten ja kietoi nämä käärinliinaan. Molemmat tehtävät saatiin hoidettua vastapäisessä savusaunassa. Se lämmitettiin kiviuunin avulla ja se täyttyi savulla – savupiippua kun ei ollut. Siellä parantajaeukko saattoi myös kupata potilaitaan. Kuppauksen uskottiin parantavan sairauksia ja muita vaivoja. Kuppauksessa taudit valutettiin ulos paksun ja huonon veren kanssa. Muita sairauksia varten parantajaeukolla oli monenlaisia lääkityksiä, jotka koostuivat esimerkiksi lääkekasveista ja lähdevedestä, viinasta ja kamfeeriöljystä. Joskus hän lausui loitsun haavan tai kipeän polven yllä, usein kuului myös rukous neitsyt Marialle. Muita parannustoimia olivat symboliset toimet, kuten teeskennelty kohtaus, jossa kipu hakattiin pois kirveellä. Mikäli hänellä oli oikeasti taikavoimia, tai jos hän keitti lemmenjuomia, siitä ei kylässä puhuttu ääneen…
Parantajaeukon tupa ja savusauna
