Karkeasti jakaen Pohjanmaan maaseudulla asui ennen kahdenlaisia ihmisiä: talonpojat ja muut, jotka omistivat tuskin mitään. Irtolaisista, kuten tilattomia kutsuttiin, saattoi tulla piikoja ja renkejä, tai he joutuivat raatamaan tilallisten pelloilla ja perunamailla taksvärkin muodossa. Naiset saattoivat myös pestä vaatteita muille, poimia puolukoita tai myydä risuluutia torilla, samalla kun miehet keräsivät sammalta ja tuohta talonrakentamista varten. He saattoivat rakentaa kylän yleiselle maalle itselleen pieniä mäkitupia. Ne muistuttivat näitä pieniä harmaita tupia ympärilläsi. Yhdessä pienessä huoneessa saattoi asua vanhemmat ja seitsemän lasta. Kuvittele millaista täällä oli 150 vuotta sitten: täynnä elämää ja liikettä, huutavia pikkulapsia, puuta hakkaavia ukkoja, laiduntavia vuohia talonnurkilla, tiukkoja pyykkiliinoja roikkumassa talojen välissä… Elämä oli usein hyvin raskasta, mutta pohjanmaalaiset ovat aina olleet ahkeraa ja kätevää väkeä. Monista tuli käsityöläisiä, kirvesmiehiä ja merimiehiä. Täällä Harmaakylässä voitte nähdä savenvalajan, kuparisepän, sepän, suutarin ja puusepän tuvat. Ja messinkivalaja hallitsi myös kellosepän ja huonekalujen maalarin työt.
Harmaakylä
